Katselin Poistakaa kasvaimeni! -ohjelman jakson. Tällä kertaa selostan ohjelman tapahtumia tavallista yleisluontoisemmin.
Ensimmäinen potilaista oli kypsään ikään ehtinyt nainen, jonka ongelmana oli muhkurainen vatsan oikealla puolella sijaitseva varsin suurikokoinen kasvain, joka oli täynnä suonikohjuja. Lääkäri hoiti sitä kuin syöpää. Verenvuotoa oli paljon, mutta se saatiin hallintaan. Potilaasta saatiin irrotettua 2,6-kiloinen melko selkeärajainen möykky.
Myöhemmin kasvaimen todettiin olleen pehmytkudossarkooma eli pahanlaatuinen kasvain. Se oli tosin saatu kokonaan poistettua. Potilaalle ehdotettiin kuitenkin jatkokuvauksia varmuuden vuoksi.
Hän joka tapauksessa oli jälkeenpäin kauhean tyytyväinen.
Potilas oli aikaisemmin harrastanut patikoimista, ja nyt hän kykeni taas palaamaan harrastuksensa pariin.
Toinen potilas oli angolalainen nuori mies, joka oli autisti. Hänellä oli kaulan ja posken oikealla puolella suurikokoinen neurofibrooma, joka ulottui suuhun saakka. Konsultaatiossa kirurgi keskusteli hänen läheistensä kanssa käyttäen englantia, espanjaa ja portugalia sekaisin. Hän tuli varsin täysin ymmärretyksi.
Tarkoitus oli säilyttää hermotus leikkauskohdassa, jotta ei tule kasvoihin halvausta. Leikkaus oli varsin hidas ja rauhallinen käytännön syistä. Se kesti todella pitkään. Ihan kaikkea kasvaimesta ei saatu pois, mutta varsin suuri osa kuitenkin. Jotain jouduttiin jättämään paikoilleen sen varmistamiseksi, että potilas kykenisi edelleen puhumaan. "Parhaat kasvot ovat liikkuvaiset kasvot." Alueen hermotus oli ollut varsin sekava itse asiassa.
Ihan kaikkea tärkeää alkuperäisestä suunnitelmasta kirurgi ei ollut kyennyt toteuttamaan. Hän ei mennyt aivan suuhun saakka, koska päivä oli ollut varsin pitkä. Jatkoa katsottaisiin myöhemmin. Kirurgi ehdotti potilaan läheisille uutta lääkettä, joka voi pienentää kasvainta.
Myöhemmin kävi ilmi, että lääkettä oli vaikea saada Angolaan saakka. Kirurgi kuitenkin kävi taistelua potilaansa puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti