Tapaukset numero 6

Katsoin Emman ohjelman jakson. Kelly-nimisellä naisella oli ollut poskessaan vasemmalla korvan alapuolella patti 8-10 vuoden ajan. Se oli kasvanut lopulta siinä määrin isoksi, että potilas koki sen olevan jo jokapäiväisen elämän tiellä. Se oli jo saksanpähkinän kokoinen. Hän sanoi, että ihmiset eivät yleensä katso häntä vaan hänen pattiaan. Hän sanoi keksivänsä tekosyitä olla menemättä ulos.

Potilas oli myös muuttanut toiselle paikkakunnalle, josta hän ei tunne ketään. Hän haluaisi tulla osaksi yhteisöä, mutta patin vuoksi asia tuntuu vaikealta.

Ainoa hyvä puoli asiassa oli se, että patti ei ollut missään määrin kipeä tai arka.

Emma totesi patin olevan epidermaalikysta.

Kun Emma ehdotti patin poistamista, nainen alkoi itkeä. Ne olivat ilon kyyneliä.

Emma sanoi potilaan poistuttua, että kasvokysta on hänen suosikkinsa, koska sellaisen poistaminen parantaa suuresti potilaan elämänlaatua.

Potilas ei ollut sitten ollenkaan hermostunut vaan hyvin innoissaan.

Kystan sisältö oli vaaleaa ja puolijuoksevaa. Emma totesi potilaalle, että se näytti vanukkaalta. Potilaasta tämä oli ällöttävää.

Emma sai myös kystan pussin helposti pois. Hän piti kystan seinämää hienona. Potilaan mielestä se näytti kondomilta. Ja ällöttävältä.

Potilaasta näytti oudolta se, ettei patti ole enää paikoillaan. Ja kauniilta.

Toinen potilas oli 28-vuotias nainen nimeltä Hannah, jolla oli ollut 16-vuotiaasta saakka merkittävä ihon akne ongelmana, jota hän murehti kaiken aikaa. Sairaus oli aiheuttanut hänelle myös kovasti arpia.

Hannah ei ollut löytänyt mitään, mikä toimisi ongelmaan.

Potilas kertoi, että hänellä oli todettu vuosia aikaisemmin munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS, jossa on kyse siitä, että munasarjan ympärille muodostuu kystia. Emma totesi tähän, että vaiva lisää testosteronin tuotantoa, ja usein PCOS-potilailla on myös normaalia korkeammat insuliinitasot. Molemmat voivat aiheuttaa aknea.

Potilas kertoi, että hänellä ovat olleet kuukautiset epäsäännölliset ja todella kivuliaat. Hän sanoi kuitenkin, että akne on hänen suurin ongelmansa.

Emma kertoi, että nykyään yhä useammalla naisella akne jatkuu yli murrosiän, ja tämä johtuu siitä, että jokin muu yllyttää sitä. Ja tämä jokin muu liittyy yleensä hormoneihin. Mojilla aknen aiheuttaa PCOS, kuten Hannahillakin.

Emma sanoi sitten, että ensimmäiseksi hoidoksi hän ajattelisi pintapuolista ihonhoitoa. Hän soi, että isotretinoiini olisi Hannahin tapauksessa kaikkein tärkein. Se ensinnäkin rauhoittaa ärtyneisyyttä (inflammaatio). Toiseksi se estää mustapäitä ja pieniä valkopäitä tukkeutumasta. Aineen tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että se parantaa aknearpia. Emma sanoi vielä, että voidaan myös tehdä laserhoitoja, joilla vähennetään punoitusta ja ärtyneisyyttä. Ja kun ne on saatu hallintaan, on myös katsottava, missä Hannahilla on ollut aknearpia. Voidaan käyttää sitten useita erilaisia lasereita.

Emma sanoi potilaan poistuttua, että aikuisiässä akne käyttäytyy hieman eri tavalla kuin murrosiässäj ja muilla ympäristötekijöillä voi olla merkittävä vaikutus. Akne voi myös liittyä piileviin hormonimuutoksiin. Myös esimerkiksi ilmansaasteet, stressitasot ja ruokavalio voivat vaikuttaa akneen.

Emma sanoi myös, että Hannahin akne ei ole yksinkertainen, ja hän hoitaa sitä hormonimanipuloimalla alueita, joihin PCOS vaikuttaa. Sitten hän keskittuu hoitamaan aktiivista aknea paikallisesti ja suun kautta otettavilla lääkkeillä.

Hannah sai myös kuukausittaisia laserhoitoja pulssivärilaserilla.

Emma totesi seurantakäynnille tulleelle Hannahille, että tämä todellakin on lähellä näpyttömyyttä. Tästä oli myös mukavaa se, että arvet tuntuivat nyt pinnallisemmilta. Emma totesi, että ne todella ovat sitä. Hän totesi vielä, että edistys oli jo nyt uskomatonta. Parannusta oli vielä luvassa.

Hannah kertoi tehneensä ennen jokaisen päätöksen ihonsa tilan perusteella. Mutta näin ei enää nyt ollut.

Emma totesi, että jatketaan hoitoja samalla lailla vielä seuraavat puoli vuotta. Jäljellä oleviin ihon kuoppiin Emma olisi tulevaisuudessa tekevä täytehoitoja. Ne kuulostivat Hannahista siistiltä asialta.

Kolmas potilas oli Sue-niminen kypsään ikään ehtinyt nainen. Hänellä oli jalka, joka oli ensin ollut vaaleanpunainen, sitten punainen ja lopulta se oli muuttunut suomuiseksi. Jalan pinta myös oli halkeillut, ja joskus se on vuotanut vertaja toiste vettä. Sue sanoi, että vaiva oli myös varsin tuskallinen.

Sue vihasi jalkansa vaivaa. Hän järkyttyi aina katsoessaan jalkaansa.

Sue kertoi Emmalle, että hänen suonikohjunsa oli poistettu 30 vuotta aikaisemmin. Ja iho jalassa oli alkanut värjäytyä 15 vuotta aikaisemmin. Ja siitä pitäen vaiva on pahentunut vähitellen.

Suonikohjut oli alun perin leikattu pois siksi, että ne olivat valtavat ja herättivät huomiota. Lääkärit olivat sanoneet, että ne olivat suurimmat suonikohjut, jotka he olivat koskaan nähneet.

Emma kertoi, että suonikohjut eivät ole hyviä saamaan verta takaisin kehoon. Suonikohjuissa olevat läpät taas eivät aina toimi kunnolla, ja veri pääsee virtaamaan takaisin alas.

Potilas kertoi sitten Emmalle, että hän ei voi vanvansa vuoksi kävellä. Jalkaa särki, ja jalka sykki. Se oli kamalaa.

Suen mies oli joskus sanonut, että syntyneiden jälkivaikutusten takia hänen vaimonsa suonikohjuja ei olisi pitänyt leikata. Emma kuitenkin lohdutti kertomalla, että jos niitä ei olisi leikattu, Suen tila olisi heikentynyt nopeammin.

Sue kertoi, että hän ei ollut saanut vaivaansa minkäänlaista apua. Hänen oli vain käsketty laihduttaa.

Emma totesi jalan olevan melko turvonnut ja varmaankin vaivan olevan kivulias. Iho oli myös varsin kireä. Emma totesi, että jalassa oleva paine saa veren ja veden vuotamaan pinnalle. Ja koska veressä on rautaa, Suen iholla näkyy ikään kuin ruostetta.

Potilas kertoi luulleensa sitä vanhuusjutuksi.

Vaiva voimistuu, kun mennään jalkaa alaspäin. Se on täynnä vanhaa verta, jolla on vaikeuksia virrata ylös.

Suen jalan pinta oli alhaalta kuin sieni. Emman painaessa jalkaa kohtaan jäi joksikin aikaa kuoppa.

Emma sanoi, että lopulta vaiva alkaa aiheuttaa vaurioita ihoon. Sitten sa alkaa arpeutua.

Emma sanoi, että Suen jaloissa on ns. lipodermatoskleroosi. Toisin snaoen rasvakerros ja ihokerros ovat muuttuneet, koska veri ei virtaa niissä kunnolla. Sen lisäksi potilas oli alkanut kärsiä lymfedeemasta.

Emma sanoi Suen jalkojen olevan todella onnettomat ja että on nyt heti puututtava asiaan, koska tila pahenee koko ajan. Hän sanoi vielä, että turvallisuusnäkökulmasta katsottuna, jos Sue raapii ihoaan, tämä voi saada todennäköisemmin veritulehduksen, mikä voi johtaa verenmyrkytykseen.

Emma totesi sitten vielä, ettää on pari asiaa, mitä Sue voi tehdä kotona. Jalka ylhäällä istuminen on hyvä asia, mutta se ei ole aina mahdollista. Hän sanoi, että antaa Suelle erityiset sukat, jotka toimivat tuottamalla painetta varpaista ylöspäin. Nämä sukat ovat juttu, joka muuttaa Suen elämän. LIsäksi Suen täytyy laittaa jalkoihinsa voiteita. Jos Sue käyttää tukisukkia oikein voiteiden kanssa, hänen jalkojensa ei pitäisi  enää kutista tai olla kovin kuivia ja suomuisia.

Emma sanoi haluavansa myöskin nähdä muutoksen jalkojen muodossa.

Ja lopuksi otettiin mitat sukkia varten.

Emma sanoi potilaan poistuttua, että jalkojen väri voi parantumisen myötä jopa huonontua, mutta toivottavasti Sue kävelee jatkossa sitten klinikalle ontumatta.

Sue totesi myöhemmin, että hänen jalkojensa kunto on kehittynyt paljon lyhyessä ajassa. Niiden ulkonäkö, muoto ja tuntu oli parantunut. Kivut olivat kadonneet. Samoiin turvotus.

Emmakin sitten totesi, että parannus oli suuri. Hän sanoi myös, että kun liikkuvuus paranee, liikkuminen autata myös siirtämään nestettä jalan alaosasta takaisin ylös.

Nyt ei jalkaan myöskään muodostunut pitempiaikaista kuoppaa sitä painaessa.

Edellisenä päivänä potilas oli jaksanut kävellä 10 kilometriä.

Sue oli nyt paljon aikaisempaa onnellisempi.

Emma kehotti häntä jatkamaan hyvällä linjalla.

Neljäs potilas oli Heather-niminen nainen, joka oli vuoden 2014 tienoilla huomannut käsivarressaan pienen kyhmyn. Se oli kasvanut yhä nopeammin ja tullut yhä näkyvämmäksi.

Heather oli huolissaan leikkauksesta, koska hän ei ollut ennen ollut minkäänlaisessa sellaisessa.

Lääkärit olivat aikaisemmin kuvanneet patin sen kasvettua golfpallon kokoiseksi ja sanoneet sen olevan lipooma.

Patti oli alkanut olkapäästä mutta siirtynyt sitten jonkin verran alemmas. Emma totesi kyseessä tosiaan olevan lipooman.

Emma kysyi potilaalta, miltä tästä tuntuisi olla hereillä leikkauksen ajan. Heather sanoi, että hän haluaa olla hereillä, kun se tehdään, vaikka onkin huolissaan leikkauksesta.

Hän sanoi myös, että parempi että asia hoidetaan pois alta nyt heti, ettei lipooma ehdi kasvaa lisää.

Emma sanmoi Heatherille, että jos alkaa tuntua kesken kaiken pahalta, että hän sulkee leikkaushaavan, ja tehdään leikkaus sitten nukutuksessa.

Emma ehdotti valojen himmentämistä potilaalle, jotta hermostuneisuus voisi vähetä. Ja näin tehtiin.

Emma joutui lisäämään puudutusainetta yhteen kohtaan, koska Heather koki siinä kipua.

Emma kuitenkin käytti aluksi lipoomaan pelkästään sormiaan. Lipooma oli onneksi helppo, eli ei sisältänyt "sormia". Lipooma oli erinomaisen hyvin kapseloitunut.

Emman tikatessa leikkaushaavaa potilas totesi olevansa todella hermostunut kaikesta lääketieteellisestä.

Lopuksi Heather kertoi pelänneensä, ettei pystyisi tähän. Emmakin totesi pelänneensä samaa.

Heather uskalsi vielä vilkaista hänestä otettua lipoomaa. Hän sanoi, että se on todella iso.