Katselin Emma Craythornen ohjelman jakson.
Jaksossa ensimmäinen potilas oli nuorehko nainen nimeltä Kristie, jolla oli kasvoissaan hypertrofisia arpia kaksi vuotta aikaisemmin tapahtuneen laaja-alaisen melanooman leikkauksen seurauksena.
Hänen kasvoistaan ja kaulasta otettiin ihonsiirto. Muutaman viikon kuluttua leikkauksesta iho oli kuitenkin muuttunut leikkauskohdassa mustaksi.
Iho siis kuoli. Kirurgi oli murtunut. Tämä sanoi, että tämä aiheuttaa arpia Kristien kasvoihin.
Kristie sai siis ihoonsa leikkauskohdassa paksun ja jossain määrin punertavan kohdan. Hän yritti jatkuvasti olla katsomatta itseään peilistä.
Ennen Kristie oli pitänyt hiuksiaan kiinni eikä ollut käyttänyt ehostetta. Komplikaation seurauksena hän oli alkanut pitää hiuksiaan auki ja käyttää paljon ehostetta.
Hän tunsi itsensä nyt erilaiseksi. Hän olisi vain halunnut elää normaalia elämää joutumatta kuulemaan jatkuvasti kommentteja ihostaan.
Kristie pelkäsi, ettei ongelmaa voitaisi hoitaa.
Emman vastaanotolle päästyään Kristie selittäessään ongelmaansa kertoi myös, että arpi vetää yhdestä paikkaa.
Emma kysyi Kristieltä, että onko tällä vaikeuksia liikuttaa päätään. Tämä vastasi myöntävästi ja kertoi, että arpea on kaulassakin.
Emma totesi, että melanooma oli ehtinyt edetä pitkälle, joten invasiivinen leikkaus oli ollut todella tarpeen.
Hän totesi, että nyt yksi ongelma on arven väri, ja toiseksi se että se on paikoitellen koholla, ja osittain sen takia se aiheuttaa liikuttamisvaikeuksia.
Emma kertoi, että ongelmaa voidaan hoitaa parilla eri tavalla. Hän kertoi tykkäävänsä käyttää tässä tapauksessa verbiä "kohentaa".
Yksi laser auttaisi vähentämään punoitusta ja pehmentämään arpea. Toinen laser taas tekisi ihoon mikroskooppisen pieniä reikiä. Ne paranisivat kollageenilla, joka muistuttaa Kristien elimistön omaa kollageenia. Ihosta tulisi pehmeämpi. Muutos ei tapahtuisi nopeasti vaan vähän kerrallaan.
Kristie kertoi sitten olevansa hieman huolissaan, koska hoidot olivat aikaisemmin epäonnistuneet.
Emma sanoi sitten, että sinä päivänä tehdään ns. ihokoe. Tehdään ikään kuin oikeaa hoitoa mutta pienelle alueelle. Se auttaisi ymmärtämään, millainen prosessi on ja ettei sitä tarvitse pelätä.
Kristie totesi hyväksyvänsä ehdotuksen.
Emma kertoi, miltä laser kuulostaa ja kertoi, että laser voi tuntua vähän kuumalta muttei kuitenkaan epämukavalta.
Hän kertoi Kristielle käyttävänsä steroideja, muttei pistämällä niitä vaan tiputtamalla iholle. Alueella, johon hän on tehnyt pieniä reikiä, steroidi menee syvälle ihoon ilman pistoksia.
Kristien silmille pistettiin sitten suojalasit.
Ensin käytettäisiin hiilidioksidilaseria, joka höyrystää pienen pieniä paloja arpikudosta pois.
Kristiestä laserkäsittely oli siedettävää.
Seuraavaksi Emma tiputteli käsittelemälleen alueelle steroiditippoja.
Lähdettyään toimenpiteestä Kristie totesi Emman rauhoitelleen häntä, koska hän oli ollut hermostunut. Kristie sanoi Emman saaneen hänet luottamaan tarpeeksi, jotta koko hoito voidaan tehdä.
Ja koko hoito tehtiin. Se vaati useita hoitokertoja. Ja Kristien itseluottamus kasvoi joka kerta.
Kristien arpikudos oli jo paljon pehmeämpi ja litteämpi.
Yhdellä kerralla Emma lopulta myöskin tutki potilaan ihon ja luomet läpikotaisin, koska melanooma saattoi joskus palata. Tutkimus tehtiin luomikuvauslaitteella. Kyseessä oli Yhdistyneen kuningaskunnan edistynein laite.
Luomikuvauslaite sisältää kameroita, jotka ottavat potilaasta kuvia eri kulmista. Kuvat lopulta yhdistetään, ja ne muodostavat eräänlaisen avatarin potilaasta. Kyseessä on vapaasti pyöritettävä 3D-kuva.
Potilas joutui riisuutumaan kuvausta varten.
Kuvauksen jälkeen Emma tarkasteli vielä Kristien ihoa dermatoskoopilla.
Kävi ilmi, että Kristiellä oli ihossaan kokonaista 301 luomea. (Me olemme kaikki Jumalan luomia.)
Emma oli merkinnyt luomista kaksi. Ensimmäinen oli ollut potilaalla syntymästä saakka. Se erottui joukosta, koska se näytti hieman erilaiselta. Emmasta kuitenkin luomet olivat matalan riskin luomia.
Kristien piti vielä myöhemmin palata, jotta luomia voitaisiin tarkastella uudestaan.
Kristie sanoi lähdettyään vastaanotolta, että luomikuvauslaite oli ollut todella kiva. Hän tiesi nyt, että kaikki hänen luomensa on kuvattu eikä Emma ollut huolissaan niistä. Tieto rauhoitti hänen mieltään.
Kahdeksan kuukauden jälkeen Kristie tapasi jälleen kerran Emman. Hän oli käynyt yhteensä kuudessa hoidossa jo. Hoidosisa oli käytetty hiilidioksidilaserin ja pulssivärilaserin yhdistelmää sekä steroiditippoja.
Kristie kertoi, että hänestä on tullut itsevarmempi eikä ajattele iho-ongelmaansa enää koko ajan. Hän kertoi myös ehostavansa itseään paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Kristie totesi ongelmakohdan värin muuttuneen dramaattisesti eikä hän enää myöskään tuntenut arpea ihollaan. Myöskin arven kireys oli poissa. Jonkin verran se kyllä näkyi edelleen, mutta vain pienesti. Emma totesi, että reunaa pitää työstää vielä vähän. Ja vähän myös toista reunaa. Hän sanoi, että muu osa arpea alkaa sulautua ihoon hyvin.
Kristie kertoi olevansa nyt positiivisempi ja näkevänsä tulevaisuuden nyt valoisampana.
Toisena potilaana oli Alan-niminen vanhempi mies, jonka nenästä oli edellisten viiden vuoden aikana tullut epämuodostunut. Häntä ei ollut koskaan diagnosoitu, vaikka hän oli käynyt monella lääkärillä.
Hän oli palannut lääkäriin vasta, kun nenä oli ärtynyt. Oli muodostunut keltaisia finnejä, joista tihkui keltaista mätää, joka oli myöskin öljymäistä. Alanin mielestä nenän kasvaumat kasvoivat edelleen.
Potilas kertoi käyttävänsä ainetta onkivavoissaan, holkeissa.
Emmasta nenän kasvauma vaikutti kystiseltä. Hän myöskin huomasi nenän ihon olevan yhdestä kohtaa paksuuntunutta.
Emman diagnoosi oli, että kyseessä oli rinofyyma. Termissä "rino" tarkoittaa nenää ja "fyyma" ihon paksuuntumista. Hän kertoi myös Alanille, että tällä on nenässään myös syviä, pieniä kystia. Nenän muhkurat johtuivat siitä. Kaiken taustalla oli ruusufinni. Mutta kyseessä oli erityinen ruusufinni, hyvin talinen ja öljyinen. Kyse oli tulehdustaudista (inflammaatio), ja tulehdus johtui Alanin geeneistä.
Emma kertoi antavansa potilaalle ruusufinnin parantamiseksi voidetta ja tabletteja. Mutta mitä tuli itse nenän hoitoon, niin hän kertoi haluavansa käyttää kahta asiaa. Toinen niistä oli laser ja toinen pieni kirurginen operaatio, joka tepsii paremmin suuriin kystiin. Laseria käytettäisiin viimeistelemiseen.
Alan ei pelästynyt.
Ensin Emma pisti Alanin nenään puudutusainetta. Sitten hän aloitti suurikokoisemmasta muhkurasta. Sitä ennen hän kehotti potilasta kertomaan, jos tuntuu terävältä, kipeältä taikka epämukavalta.
Emma käytti hommassa kirurginveistä. Ja saksia. Naps vain, ja seuraavaksi Emma poltti tihkuvat verisuonet umpeen. Hän kertoi nenässä olevan paljon verisuonia. Ja sitten vielä haava ommeltiin. Emma kertoi äitinsä olevan ompelija.
Ja sitten toinen kysta.
Emma kertoi, että vaikeinta on, että hyvin taliseen nenään on vaikea ommella syvää tikkiä. Talinen nenä repeää helposti.
Ja sitten nenän toisen puolen kimppuun. Emman silmään lensi tällä kertaa tavaraa. Hän sanoi, että seuraavalla kerralla hän käyttää suojalaseja. Ja hänelle tuotiin sellaiset.
Leikkauksen jälkeen Alan totesi, että hänen nenänsä tuntui nyt pienemmältä, koska hän ei nähnyt enää muhkuroita. Hän totesi nenänsä olevan selvärajaisempi.
Seuraavaksi Emma laittoi potilaan silmille suojat.
Emma käytti nyt hiilidioksidilaseria, joka lämmittää ihossa olevaa nestettä ja höyrystää sitä. Sitä käyttäen kaikki epämääräiset muhkurat voidaan höyrystää ja litistää.
Toisiin kohteisiin käytettiin lämpöä, joka alkaa kiristää nenää, jotta se kutistuu.
Alan oli hyvin tyytyväisen oloinen nenänsä uuteen muotoon ja tilaan. Enää piti odottaa turvotuksen laskemista.
Alanin vaimo päästettiin tässä vaiheessa katsomaan nenäihmettä. Ja lopuksi nenälle pistettiin siteet.
Emma totesi sitten kameralle, että kasvojen ja etenkin nenän muutoksilla voi olla tuhoisa vaikutus itseluottamukseen.
Alan oli siteiden poistamisen jälkeen sitä mieltä, että hänen nenänsä oli jälleen kuin 20-vuotiaana, kun hän oli "näyttänyt rokkitähdeltä".
Hän kertoi, että leikkaus oli muuttanut hänen elämänsä ja että nyt hän oli ulospäinsuuntautuneempi.
Kolmas potilas oli Claire-niminen nainen, jonka kasvoissa oleva juttu oli muuttanut eri ihmiseksi. Sen vuoksi hän ei rakastanut itseään.
Ihmisten tuijotus masensi ja lannisti. Claire vihasi ihoaan.
Emma totesi kameralle, että iho-ongelmalla voi olla suuri vaikutus ei vain sosiaalisesti vaan myös fyysisesti ja emotionaalisesti.
Claire saavuttuaan Emman vastaanotolle kertoi tulleensa sen vuoksi, että hänen kasvoissaan oli tummia laikkuja. Niitä oli otsassa ja paljon silmien ympärillä.
Potilas kertoi laikkujen olleen paikallaan viidestä kuuteen vuoteen.
Emma kysyi häneltä sitten, että onko hänellä väillä finnejä tai aknea. Claire vastasi että kyllä, ehdottomasti.
Claire kertoi kysyttäessä kokeilleensa voiteita, laseria ja mikroneulausta. Hän oli käynyt ottamassa pistoksenkin, mutta mikään ei ollut tuntunut toimivan. Hän kertoi käyttäneensä omaisuuden tähän yrittämiseen.
Potilas kertoi käyttävänsä paljon aikaa ehostamiseen. Häneltä meni laittautumiseen aina noin kaksi tuntia ennen ulos lähtöä. Claire kertoi olleensa vailla romanttista suhdetta viiden vuoden ajan, eikä ollut antanut itsensä tavata ketään koska tunsi olevansa huijari. Koska hän oli ikään kuin eri ihminen ehostettuna.
Emma totesi Clairella olevan ihossaan myös pieniä näppyjä.
Diagnoosinsa hän sanoi olevan, että Clairella on ihossaan maksaläiskiä eli melasmia. Emma kertoi potilaalleen, että kaikilla on ihossaan pigmenttiä tuottavia soluja eli melanosyyttejä. Joillain melanosyytit ovat herkempiä kuin toisilla pienille määrille ultraviolettisäteilyä. Claire oli perinyt geneettisen taipumuksen maksaläiskiin. Kun melanosyytit ovat herkkiä, ne erittävät pigmenttia, joka jää ihoon. Emma kertoi melanosyyttejä olevan vaikea turruttaa. Kun ne kerran oppivat reagoimaan ja tuottamaan pigmenttiä, ne jatkavat sitä.
Emma totesi, että hänen toinen diagnoosinsa on akne. Myös aknen tuottamat pienet vammat stimuloivat melanosyyttejä. Näppy itsessään käskee melanosyyttejä lisäämään pigmenttiä. Ja näppyjen puristeleminen myöskin käskee melanosyyttejä lisäämään pigmenttia.
Emma totesi, että heidän pitää ensin hoitaa aknea. Siihen voidaan käyttää spironolaktonia, joka on antiandrogeenilääke, eli se estää tehokkaasti mieshormoneja, jotka yleensä aiheuttavat tällaista aknea.
Hän kertoi seuraavaksi, että kaikkein tärkeintä maksaläiskien syntymisen ehkäisemiseksi on suojakerroin. Sitä täytyisi laittaa iholle kaksi kerrosta. Niin varmistetaan, ettei mitään jää suojaamatta.
Emma kertoi antavansa Clairelle myös lääkkeeksi tabletin, joka hoitaa maksaläiskiin liittyvän tulehduksen (inflammaation).
Iltaisin Clairen tulisi laittaa iholle voidetta, joka auttaa siirtämään ihon omaa pigmenttiä. Voide tulisi toimimaan hitaasti, ja vasta vähintään kolmen kuukauden kuluttua eron voisi huomata.
Potilas kertoi nyt olevansa innoissaan.
Kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta Claire meni tapaamaan Emmaa. Hän kertoi, ettei ehosta enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Hän sanoi myös, että hänen itseluottamuksensa on kasvanut ja että parin edellisen viikon aikana hän oli palannut treffisivustolle.
Emmasta Clairen iho hehkui nyt. Iho oli nyt lähes täydellinen.
Claire oli sitä mieltä, että tohtori Emman tapaaminen oli muuttanut hänen elämänsä. Hänestä oli suorastaan häkellyttävää, missä määrin hän oli edistynyt näin lyhyessä ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti