Kun en ole aikoihin kirjoittanut tähän blogiin yhtään mitään (olen paha ihminen), tuli mieleeni, että voisin saada aikaiseksi nyt jossain määrin poikkeuksellisen blogimerkinnän.
Tämä juontui mieleeni katsoessani Tohtori Paiseen elämää -ohjelman tänäistä jaksoa. Kyse on yhdysvaltalaisen dermatologin Sandra Leen tähdittämän Tohtori paiseen (alkup. engl. Dr. Pimple Popper) eräänlainen laajennettu uudisversio. Jaksoissa on alkuperäisestä ohjelman versiosta poiketen usein mukana jokin iholääketieteen oppija, joka haluaa ammentaa oppia kokeneen tohtori Leen seurassa.
Jaksossa oli kahden muun potilastapauksen ohella nuorehko mies, jolla oli poskessa jo jossain määrin näkyvä kysta. Hänen kasvattamansa parta ei kyennyt enää täysin pitämään sitä poissa näkyviltä. Miestä otti päähän, ja sen ymmärtää.
Ei tässä muuta kuin se, että kun Sandra – sinuttelen häntä, sillä olen katsonut hänen ohjelmiaan jo melko monen vuoden ajan – oli avannut miehen posken ja ryhtynyt poistamaan kystaa, niin olin syömässä voileipäkakkua.
Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa syöminen samalla kun katson "paiseohjelmia" (viite nro 1, viite nro 2) televisiosta. Tällä kertaa kuitenkin ainakin lievästi teki pahaa katsoa ohjelmaa, sillä kystan sisältö jotenkin muistutti voileipäkakkuni sisällöstä. Tuumin silti vain, että joo, syön tämän nyt loppuun.
Sandra sai joka tapauksessa hoidettua homman hyvin kotiin. Taisi tulla myös arvesta siisti. Niin, ja kystan säkki oli melko paksu. Sellaiset tapaavat näyttää kaameilta, vaikka eivät haittaakaan syömistäni.
Tämän miehen lisäksi ohjelmassa oli iho-ongelmainen drag-artisti sekä tukeva nainen, jolla oli mahtava lipooma peräsimessä.
...
PS. 12.5.2026: Julkaisin juuri nk. runoblogissani merkinnän, joka jotenkin liittyy aihealueeseen: Gardnerin oireyhtymä.
