Tapaukset numero 3

Katsoin Tohtori paiseen (Dr. Pimple Popper) jakson:

74-vuotias eläkkeellä oleva Kathy, jonka kynsihoitaja Tammy kertoi 36-vuotiaalla veljellään Nhanilla olevan paha syntymämerkki kasvoillaan. Itse asiassa kyseessä oli erittäin vaikea-asteinen portviiniluomi. Sen verran vaikea-asteinen, ettei veljellä ollut enää elämää kodin ulkopuolella. Kathy oli sitten ystävystynyt Nhanin kanssa. Portviiniluomi oli isokokoinen, muhkurainen ja näppyläinen. Näpyt tuntuivat hänestä kovilta ja kumimaisilta. Hän sanoi myös niiden haisevan joskus kuolleelta tai palaneelta iholta. Syntymämerkki oli ollut miehellä lapsesta alkaen. Koulussa jossain vaiheessa häntä oli alettu kiusata asian vuoksi. Nhan jätti jopa lukion kesken lopulta. Ollessaan 23-vuotias mies löysi lääkärin, ja kävi 12 kertaa laserhoidossa. Hoidon jälkeen syntymämerkki oli kuitenkin kasvanut ja näppylöitä oli tullut lisää. Miehen luottamus lääkäreihin meni siinä. Mutta Kathypä johdatti Nhanin Sandran tykö. Ja tämäpä kutsui hätiin ihotautilääkärin ja laserasiantuntijan nimeltä Arisa Ortiz, jolla on melko pitkä alaleuka. Nhanin kasvoihin siveltiin sitten puudutusvoidetta, ja kun kävi ilmi, että mies kestää kipua tarpeeksi, päätettiin hoitoa jatkaa. Lopuksi Sandra kauterisoi näppyjä pois Nhanin ihosta. Lasernainen sanoi lopulta, että ihon vaaleneminen kestäisi noin viikon. Myöhemmin Nhan jatkoi hoitojaan Ortizin klinikalla.

Tohtori Ortiz teki lopulta Nhanille jopa huultenkohotuksen, koska portviiniluomi oli tehnyt huulista epämuodostuneet ja paskut. Iho jäi jonkin verran punaiseksi, mutta Nhan oli tyytyväinen tuloksiin, koska oli tapahtunut paljon muutosta parempaan suuntaan. Mies päätti ryhtyä sitten rekkakuskiksi.

Toinen potilas on 63-vuotias Debbie, jolla oli vasemmassa olkavarressa laaja-alainen patti. Hän ja hänen miehensä ovat olleet varsinaisia seikkailijoita, ja patti oli ruvennut suurennuttuaan kovasti haittaamaan adrenaliininpitoisia harrastuksia. No, Sandra koetti pattia. Se oli syvemmältä kovemmanoloinen. Miesosapuoli kuitenkin pelkäsi leikkausoperaatioita, joten hän jäi ulos toimenpidehuoneesta. Debbien patti osoittautui lipoomaksi. Sen poisto oli melkoinen urakka, koska ihon alla risteili syitä ja säikeitä ja lisäksi verisuonia, ja lisäksi lipooma suostui tulemaan ulos vain hajonneena. Ensin Sandra ei ollut löytää lipooman kiinteämpää osaa. Kävi kuitenkin ilmi, että kovempi osa oli vanhempaa rasvakudosta, joka oli ollut tiukasti kiinni käsivarressa. Kyseessä oli ollut melko tavallinen lipooma sittenkin.

Kolmas potilas oli 38-vuotias sinihiuksinen Justin, jolla oli patteja päässä. Kolme kpl. Mies ei pattien kasvettua ollut enää kyennyt peittämään niitä miesnutturalla. Kystistahan niissä oli kyse. Ja miehen tyttöystävä Alysse halusi välttämättä katsoa koko operaation läpi. Yksi kystista oli ärtyneenoloinen, ja Sandra kävi ensiksi hänen kimppuunsa. Alysse nautti täysin siemauksin katsellessaan ensimmäisen kystan sotkuista poistoa. Kysta oli puhjennut joskus ja muodostanut siinä kiinni olevan lapsikystan. Kummassakin oli sisältö kovin erilaatuista. Kystan seinämä vaikutti melko paksulta. Sandra oli sitä mieltä, että oman rakkaansa kystan poistaminen on ehkä romanttisinta ja suloisinta, mitä toiselle voi tehdä. Ja niin hän antoi Alyssen puristaa viimeisen ulos. Sandra auttoi kyllä irrottamista saksilla. Kummatkin kystat tulivat ulos kokonaisina. Alysse näki nyt Justinin ensimmäistä kertaa ilman patteja. Hän sanoi, että voisi leikata poikaystävänsä hiukset. Hän oli nimittäin ammatiltaan kampaaja. Ja hän oli tuonut mukanaan sakset ja leikkurin. Mutta Sandra kertoi sitten Justinille, että he olivat vain juksanneet asiassa, ja Alyssella oli hauskaa. Mutta Justin lopulta päätti, että hiuksia voi nyt lyhentää muutaman sentin verran. Alyssesta oli hienoa nähdä Justin itsevarmana paineside päässä. Mutta myöhemmin Alysse olisi tykännyt leikata lisää hiuksia.

Ja tämän jälkeen katsoin Paiseklinikan kauden 4 jakson 9:

Ensimmäisenä potilaana oli nuorehko juuri joogaohjaajaksi valmistunut Klaire, jolla oli nivusten luona patti. Se oli kerran jo poistettu mutta se oli palannut. Emma totesi, että iho oli saattanut joskus revetä ja aiheuttaa patin. Hän totesi myös, että joutuu lähettämään Klairen magneettikuvaukseen, koska patissa ei ollut mitään minkään tyypin mukaista.

Toinen potilas oli selvästi vanhempi isoäiti Tracy, joka kärsi liiallisesta hikoilusta. Hän kävi suihkussa päivittäin yhdestä neljään kertaan. Vaiva oli alkanut näin kaksi ja puoli tai kolme vuotta aikaisemmin. Tracyllä oli myös isompi selkäkipuongelma. Emma käski Tracya laskemaan hiukset vapauksi ja liikkumaan, jotta nähtäisiin, alkaako suuri hikoilu. Emma totesi sitten diagnoosinsa olevan päälaen ja kasvojen liikahikoilusta. Emma slitti, että aina ei voida tietää, mikä laukeisee tällaisen hikoilun. Joskus taas syynä on reaktio joihinkin lääkkeisiin. Emma joutui tarkastamaan Tracyn kipulääkityksen. Hän sanoi, että yksi parhaista keinoista hoitaa vaivaa on autonomista hermostoa hillittsevä salva tai voide. Hän mainitsi myös botuliini-injektiot. Botuliini vähentää hien tuotantoa alueella. Tracystä tuli varsin tyytyväinen.

Emma totesi Klairelle, että magneettikuvauksen perusteella kyhmy on kuin onkin lipooma, joka näyttää oudolta siksi, että sitä on ronkittu aikaisemmin. Leikkaus oli luultavasti heikentänyt ihoa lipooman päällä. Emma totesi lipooman hyvin pinnalliseksi ja helpoksi leikata pois. Ja hän leikkasi. Potilas kurotti katsomaan operaatiota. Emma ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kyseisenlaista lipoomaa. Itse kasvaimen poisto oli kuitenkin kuin suoraan oppikirjasta.

Ja sitten oli vanha herrasmies nimeltä Chris, jolla oli todella kaamea psoriasis ennen kaikkea jaloissaan. Vaivaan kuului ihon hilseilyä ja halkeilua, ja veren vuotamista. Ja kutinaa ja kirvelyä. Miehellä on vaimo Jen, joka oli voidellut miehensä psoriasisalueita. Psoriasis oli erakoinut Chrisiä ja vähentänyt miehen ja vaimon fyysistä läheisyyttä. Vaiva oli alkanut 12-15 vuotta aikaisemmin. Lisäksi mies tupakoi. Emma sanoi miehen tultua vastaanotolle, että kannattaisi lopettaa tupakointi, koska se pahentaa vaivaa, ja Chris sanoi, että kyllä sen pitäisi onnistua. Emma totesi miehen kynsissäkin olevan psoriasiksen merkkejä: kynnet olivat paksuuntuneet ja niissä oli harjanteita, ja iho kynsien takana oli suomuuntunut. Chrisin jalkapohjissa oli paljon pieniä märkärakkuloita, joita näkee yleensä vain tupakoivilla potilailla. Nikotiini nimittäin ärsyttää hikirauhasia, mikä synnyttää alueelle psoriaasin.

Chris oli onnistunut vähentämään tupakointia suuressa määrin muttei vielä ihan täysin lopettamaan. Psoriasis parani joka tapauksessa huomattavassa määrin. Hän oli alkanut käydä ulkona.

Emma totesi, että tupakoinnin lopettamisen lisäksi Chris tarvitsee vahvoja kortikosteroideja, joilla pääsee eroon kutinasta ja ärtymätulehduksesta. Hän myös sanoi, että potilas tarvitsee jotain suomujen poistamiseen, ja tabletteja.

Emma oli tarkistanut Tracyn kipulääkityksen, ja se oli kunnossa. Nyt oli sitten vuoro voiteelle ja botuliini-injektioille. Botuliinipistosten vaikutus olisi kestävä noin viidestä kuuteen kuukauteen. Hikoilun vähenemisen tulisi olla nähtävissä noin viikon kuluttua pistoksista. Emma tarjosi Tracylle myös voidetta, joka estää hikoilureaktion. Emma toivoi, että Tracyn hikoilu vähenisi noin 75 prosenttia.

Ja niin se ilmeisesti teki.

Ja sitten oli Ciaran-niminen nuorehko mies, jolla on tyypin 1 neurofibromatoosi. Hänen kasvoissaan ei juurikaan näkynyt neurofibroomia mutta muualla vartalossa niitä on runsaihkoin mitoin. Häneltä poistettiin kasvaimia runsain mitoin, yksi kasvoistakin. Nyt hän saattoi taas elää!