Yhdellä nuorehkolla naispotilaalla oli koholla olevia läiskiä jalkojen iholla. Lisäksi ihossa oli turvotusta, ja suonet näkyivät todella hyvin. Nainen oli aikaisemmin saanut diagnoosiksi ekseeman. Emma otti koepalan. Potilas oli kärsinyt jaloistaan jo kymmenen vuoden ajan enemmän tai vähemmän. Koepalan perusteella saatiin selville, että kyseessä on akroangiodermatiitti. Kyseessä on hyvin harvinainen sairaus, joka johtuu lisääntyneestä paineesta jalan yläosan verisuonissa. Nesteen on vaikea päästä takaisin ylös. Kohonnut paine aiheuttaa sen, että pienet verisuonet jalan alaosassa lisääntyvät ja muodostavat violetteja läiskiä, jotka kutiavat ja ovat hyvin näkyviä. Nämä pienistä verisuonista muodostuvat läiskät alkavat helposti hajota ja haavautua. Emma määräsi hoidoksi tulehdusta rauhoittavia voiteita ja joka päivä käytettävät kompressiosukat.
Emma sanoi, että jos taudin annettaisiin edetä, se aiheuttaisi pahoja haavoja. Itse asiassa kahden potilastapaamisen välillä sairaus oli jo ehtinyt edetä näkyvästi. Kompressiosukkia ensimmäistä kertaa jalkaan laittaessa potilaan jaloista hävisivät kipu ja kutina.
Turvotus parani potilaalla lähes täydellisesti, ja hoito vaikutti suuresti myöskin ihottuma-alueisiin. Niiden värikin oli muuttunut violetista ruskeaksi. Kipuja oli jäljellä vielä jonkin verran. Potilaan mielestä hänen jalkansa eivät enää näyttäneet siltä kuin ne olisivat irtoamassa.
Emma lupasi potilaalle, että jos tämä jatkaa tukisukkien käyttöä, ihottuma tulee lopulta häviämään.
Toinen potilas oli neekerihkö nuori mies, jolla oli keloidit korvissa varsin symmetrisesti. Mies oli ollut lukiossa, kun oli saanut suuressa epätoivossaan päähänsä leikata itse ne veitsellä pois. Keloidit olivat tietenkin tulleet sitten takaisin entistä suurempina. Emma leikkasi ne kätevästi pois suit sait.
Kolmas potilas oli pieni kaksivuotias tyttö, joka oli kärsinyt ekseemasta nelikuisesta asti. Potilas oli raapinut itseään varsin runsaasti. Tämä tietenkin on aiheuttanut tulehduksia. Hän on saanut sitten tietenkin antibiootteja hoidoksi, ja on viettänyt aikaa myös sairaalassa. Vanhemmat ovat kylvyssä käymisen jälkeen myöskin hieroneet tytön ihoon hydrokortisonia. Olivat käyttäneet myös kosteusvoidetta. Tyttö ei ollut pitänyt ihonhoidosta. Ihotautilääkärille pääsyä perhe oli joutunut odottamaan puolitoista vuotta.
Emma määräsi tytölle tämän mielestä mukavalta tuntuvaa kosteusvoidetta. Jo kahden viikon kuluttua tyttö vaikutti parantuneelta.
Neljännellä potilaalla, joka oli mies, oli ollut kyhmy takaraivossa 42 vuoden ajan. Se oli kasvanut huomattavasti 10 edellisen vuoden aikana ja siitä oli tullut kipeämpi. Nyt se oli jo lähes kananmunan kokoinen. Miehellä oli myös mielestäni hieno lierihattu.
Miehellä oli myös systeeminen vaskuliitti, josta hän oli kärsinyt 13 vuoden ajan. Kyseessä on eräänlainen immuunijärjestelmään vaikuttava granulomatoosi, joka hyökkää pääelinten verenkiertoon, ja ihon, aivojen ja silmien. Mies oli sairautensa vuoksi ollut neljään otteeseen kuolla.
Miehen muhkura oli päältä pehmeä mutta keskeltä kova. Kova kohta oli kipeä. Emma diagnosoi muhkuran lipoomaksi. Ihokerrosten alla oleva lipooma oli kiinni kallossa. Emma pyysi tämän vuoksi ja miehen sairauksien vuoksi plastiikkakirurgikollegaansa poistamaan muhkuran. Emma lupasi kuitenkin löysentää miehen lapsena kaulaansa saamaa palovammaa laserilla. Kyseessä oli uudehko hoitomuoto. Ja sen hän teki. Laserin oli tarkoitus porata ihoon mikroskooppisen pieniä reikiä, jotka keho täyttää sitten kollageenilla.
Lääkärikollega leikkasi muhkuran pois nukuttamatta potilasta. Toimenpide oli sittenkin suhteellisen yksinkertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti