Katsoin maanantaina 19.8.2024 ensimmäisen jakson Jalkapaiseklinikka -televisio-ohjelman jaksosta. Alkukielellä englanniksi ohjelma on nimeltään The Bad Foot Clinic.
Ohjelman englanninkielinen nimi muistuttaa kovasti samaten Lontooseen sijoittuvaa tv-ohjelmaa Bad Skin Clinic.
Jalkaterapeutti Marion Yau pitää Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupungissa, Englannin maakunnassa sijaitsevassa Lontoossa vastaanottoa miehensä tohtori Kennyn kanssa. He ovat nuorehkoa väkeä. Marionin assistentti on Stephanie, joka taas on hänen serkkunsa.
Jakson ensimmäinen potilas oli Bobbi-niminen pyörätuolilla kulkeva nainen ja hänen aikuinen poikansa Aaron. Molemmilla on sama geneettispohjainen häiriö, harvinainen hyperkeratoosin muoto PPK eli fokaalinen palmoplantaarinen keratoderma. PPK ilmenee käsissä ja jaloissa känsinä, leesioina tai ihosarvina.
Bobbilla ja Aaronilla häiriö ilmeni ainoastaan jaloissa.
Aaron on käyttänyt itsehoitona jalkoihinsa puusepäntöissä käytettävää hiomakonetta silloin, kun kovettumat ovat erityisen kovia eikä veitsi riitä.
Bobbi ja Aaron olivat yrittäneet kaikkea mahdollista hoitaakseen kamalahkoa vaivaansa. He olivat jopa kerran käyneet syrjäseudulla noitatohtorin pakeilla. Tästä ei ollut kuitenkaan ollut apua.
Mikään ei ollut pahemmin auttanut hiomakonetta ja veistä lukuunottamatta.
Bobbi oli tavannut mennä hänen ja poikansa kotitalon portaita yläkertaan konttaamalla.
Hän oli ennen tykännyt käydä tanssimassa. Sitä ja tanssittavaa musiikkia hän kaipasi eniten.
Bobbi toivoi lääketieteeltä nyt eniten jonkinlaista kivun hallintaa.
Bobbi ja Aaron menivät sitten lääkäreidemme vastaanotolle. Bobbi päästettiin vastaanottohuoneeseen ensimmäisenä.
Hän kertoi Marionille joutuneensa olemaan pyörätuolissa jo 20 vuoden ajan.
Kun jalat paljastettiin, kävi ilmi, että potilaalla jalkapöydänluiden päissä ja kantapäissä olleiden painepisteiden kohdalle oli syntynyt paksuja ja känsämäisiä kovettumia.
Bobista jalasta sivuille työntyvät kohdat olivat kivuliaimpia.
Marion totesi potilaalle, että jos kovettumia ei poisteta, niin ne vain paksunevat.
Bobbin paksunnokset olivat syntyneet 40 vuoden aikana.
Hänen vasemman jalkansa kantapäässä oli valtava halkeama, johon saattoi työntää sormensa.
Marion ei ollut yllättynyt siitä, että Bobbi oli joutunut olemaan pyörätuolissa 20 vuoden ajan. Hän kertoi kameralle, ettei ollut näin pahaa PPK:ta koskaan uransa aikana nähnyt aikaisemmin.
Jos minun mielipidettäni kysyttäisiin, niin Bobin kovettumat olivat todella karmeita.
Marion kertoi kameralle tanssivansa itse jatkuvasti lastensa kanssa, joten hän ymmärsi Bobbin menetyksen suuruuden.
Hän sanoi mielipiteensä olevan, että tämä tarvitsisi lähetteen kirurgille. Känsät ja kova iho voitiin poistaa.
Marion kertoi kameralle, ettei yleensä suosittele leikkausta PPK-potilaille, koska teoriassa hän voi itse tehdä jotain. Tällä kertaa kuitenkin tapaus oli sen verran vakava, että tarvittiin radikaalimpia toimenpiteitä.
Ja sitten oli Aaronin vuoro. Tämä kertoi Marionille, että äidin katsominen tuntui kuin synkältä kurkistukselta omaan tulevaisuuteen. Aaron toivoi löytävänsä jonkinlaisen ratkaisun ennen kuin itse joutuisi pyörätuoliin.
Marion totesi, että genetiikkaa ei tietenkään voi muuttaa, mutta toivottavasti Aaronin vaivaa voidaan hoitaa, ettei se pääse yhtä pahaksi kuin äidillä oli.
Aaron pääsi paljastamaan seuraavaksi jalkansa. Marion totesi vaivan olevan samoissa paikoissa kuin hänen äidillään. Tohtori totesi vielä potilaan vasemman jalan isovarpaan sivussa olevan kovettuman olevan todella iso. Se oikein pullistui ulos. Hän myöskin totesi kantapäässä olevan halkeaman olevan varsin syvä.
Aaron kertoi kivun vaikeuttavan kaupassa käymistä ja ylipäätään normaalin elämän elämistä.
Marion kertoi, että voidaan poistaa kuollutta kudosta ja tasoittaa kohtia leikkausveitsellä. Hän kertoi myös, että hyvä uutinen on, että nykyään on olemassa eräs uusi teknologia, jota he voivat käyttää. Se ei poista kovettumia, mutta kipu saattaa sen avulla lievittyä.
Teknologiassa on kyse siitä, että käytetään mikroaaltoja kovettumien alla olevien hermojen turruttamiseen. Kovettuma pysyy samana, mutta kipu toivottavasti vähenee.
Aaron piti ajatusta uudesta ja erilaisesta hoidosta erinomaisena.
Marion kertoi sitten kameralle, että mikroaaltoteknologian riski on, että se voi aiheuttaa rakkuloita. Se voi lisätä Aaronin tuntemaa kipua. Se ei ehkä myöskään toimisi.
Aaron kertoi olevansa menossa kaksiin häihin seuraavana päivänä ja että hän joutuisi olemaan jaloillaan koko päivän.
Marion kertoi, että mikroaaltohoidon jälkeen käveleminen voi olla kivuliasta. Hän totesi, että hoitoa ei ehkä olisi sopivaa ottaa juuri ennen häihin menoa.
Hän sopi Aaronin kanssa, että mikroaaltohoito otetaan käyttöön vasta häiden jälkeen.
Marion ryhtyi sitten hommiin eli pienentämään ja poistamaan potilaan jalkojen kovettumia.
Ensin hän käytti kirurginveistä. Kovettumat pikku hiljaa putoilivat lastuina lattialle, johon osuessaan ne saattoivat kuuluvasti napsahdella.
Aaron oli lopulta oikein tyytyväinen.
Kameralle hoidon jälkeen Marion totesi geneettisten sairauksien olevan hankalia, koska niitä ei voi parantaa vaan pelkästään hallita. Kenny sanoi, että kyse on elämänlaadusta. Ei voida estää jonkin tapahtumista, mutta potilaiden oloa he voivat parantaa.
Seuraava potilas oli Craig-niminen mies, joka tuli kihlattunsa Lindseyn kanssa klinikalle.
Craig kertoi kameralle jalkojensa haisevan kamalalta. "Ne tyhjentävät huoneen." Hänen jalkojaan vaivasi kynsisieni-infektio, joka oli kestänyt yli 25 vuoden ajan. Vaiva vaikutti siihen, mitä kenkiä Craig saattoi pitää jalassaan.
Craigilla ja Lindseyllä oli aikomus mennä keskenään naimisiin seuraavana kesänä. Craig totesi kameralle, että ellei hänen jalkojaan saada kuntoon, hän joutuu käyttämään saappaita hääpäivänä. Häntä tällaisen kompromissin tekemään joutuminen harmittaisi.
Craig purjehti Marionin vastaanotolle. Hän kertoi lääkärilleen vaivansa alkaneen hänen ollessaan armeijassa. Hänelle oli siellä kehittynyt – jo ensimmäisestä maailmansodasta tuttu – juoksuhautajalka. Iho oli alkanut kuoriutua, eikä se ole sen jälkeen koskaan parantunut. Siihen tuli sitten vielä jalkasieni.
Marion totesi kosteuden tosiaankin olevan merkittävä tekijä vaivan syntymisessä. Armeijassa pidetään tiukkoja kenkiä ja kävellään pitkiä matkoja.
Seuraavaksi Craigin jaloista piti riisua kengät ja sukat.
Marion totesi miehellä olevan tosiaan jaloissa sieni-infektio. Kynnet olivat keltaisia ja paksuuntuneita. Hän totesi sienen käyttävän kynsilevyä ravinnonlähteenä tehden siitä tuollaisen kuin he tässä näkivät.
Sieni-infektiot olivat tehneet potilaan kynsistä melko epämuodostuneita.
Kameralle Marion totesi sieni-infektioiden olevan hyvin yleinen kynsisairaus ja että kaikki eivät osaa hoitaa sitä yhtä hyvin kuin hän, sillä hän on asiantuntija.
Lääkäri kysyi Craigiltä, millä tavoin kynsisieni-infektio on vaikuttanut tämän elämään. Potilas vastasi sen vaikuttavan hänen itsevarmuuteensa jalkojen paljastamisen suhteen. Hän kertoi kihlattunsa Lindseyn turhautuvan, koska hän ei mennyt mihinkään niiden kanssa.
Koska suunniteltujen häiden ajankohta oli verrattain kaukana, Marion totesi heillä olevan paljon aikaa hoitaa infektio pois päiväjärjestyksestä. Hän kertoi Craigille, että he voivat kokeilla paria juttua kynsisienen päänmenoksi. Kynnet voitaisiin lyhentää. Sitten olisi olemassa myöskin laserhoito. Hän kuitenkin totesi tästä, että se ei luultavasti tehoa näin vakavassa tapauksessa.
Lisäksi oli mahdollisuutena kynsileikkaus. Siinä kynsi poistetaan, ja katsotaan, miten se kasvaa takaisin. Marionin mielestä se olisi kannatettava keino, vaikka on aina periaatteessa mahdollista, että sieni-infektio kasvaa takaisin.
Stephanie tuli auttamaan Marionia toimenpiteissä. Tämä kertoi kameralla, että kynsileikkauksessa pahinta ovat paikallispuudutuspistokset. Varpaissa on paljon hermoja maankamaran tuntemista varten. Neulalla pistäminen on siten todella kivuliasta.
Ja niin Marion kehotti potilastaan hengittämään sisään ja ulos ja rentoutumaan, kun pisteli puudutusainetta jalkoihin. Stephanie taas piteli samaan aikaan potilasta kädestä. Stephanie kertoi kameralle, että potilaat puristavat kättä, ja joskus se voi sattuakin.
Jossain määrin öklöltä tuo neulalla syvälle pisteleminen näytti kyllä minunkin silmiini. Pistoksia tuli pistettyä yhteensä kokonaista neljätoista.
Marion laittoi varpaisiin vielä kiristyssiteen, koska se rajoitti verenkiertoa varpaiden luona.
Tohtori sitten vain meni kynnen alle ja pullautti sen irti. Ja seuraavaksi uudestaan. Yksi kerrallaan...
Marion kertoi kameralle, että hänestä kynnen irti vetämisessä parasta on kynsimarrosta irtoamisen ääni. Se kun napsahtaa ja poksahtaa. Hieman liikaa inhorealismia minusta nyt oli tässä.
Craigista kynsien irti vetäminen näytti oudolta. "Melkein kuin kidutusta, mutta sitä ei tunne." Hyvä, että potilas oli tässä vaiheessa tyytyväinen. Marion kertoi kynsien irti vetämisen olleen tunnettu kidutuskeino.
Seitsemän kynttä oli tullut lopulta vedetyksi pois. Yksi isovarpaan kynsi oli ollut erityisen hankala tapaus. Ja sitten vain siteet varpaitten ympärille.
Marion totesi Craigille tämän pärjänneen todella hyvin. Ja nyt sitten piti vain odotella kynsien kasvamista ja toivoa parasta.
Craigin lähtiessä Lindseyn kanssa kotiin hänen jalkansa olivat hieman arat.
Ja seuraavaksi oli Bobin vuoro. Hän kertoi pojalleen olevansa innoissaan leikkauksesta, vaikka puudutuspiikit jännittivätkin.
Konsulttikirurgi Ian Reilly kertoi käyneensä vaihtoehdot Bobin kanssa läpi. Oli päätetty, että kumpaankin jalkaan tehdään eri toimenpide, jotta nähtäisiin, kumpi toimii paremmin.
Vasemmasta jalasta poistettaisiin känsä ja siirrettäisiin tervettä ihoa vierestä leesion päälle, jotta alueelle saadaan uutta ihoa. Oikeasta jalasta poistettaisiin varvas, jalkapöydänluun pää ja känsä.
Reilly kertoi, että jos poistetaan luu ja amputoidaan varvas, niin teoriassa känsälle ei ole enää muodostumispaikkaa.
Kenny ja Marion kertoivat kameralle, että potilaan ohjaaminen leikkaukseen voi olla iso ja pelottava juttu, mutta onneksi he työskentelevät loistavien kirurgien kanssa.
Reilly poisti kirurginveitsellä kovasti ulkonevan känsän ja seuraavaksi leikkasi syntyneen haavan viereen tietynmuotoisen läpän, ja lopuksi käänsi läpän 90 astetta syntyneen haavan peitoksi. Kohta, mistä läppä oli otettu, yksinkertaisesti suljettiin kiinni ompelemalla.
Reilly totesi kameralle haavan kaikkien osien sulkemisen olevan vaikeaa. Mutta se onnistui.
Koko leikkauksen ajan Bobbi oli vieläpä hereillä. Hänestä irtileikattu känsä näytti raa'alta saksalaiselta makkaralta.
Eikä se vielä ollut tässä leikkauksessa parasta!
Seuraavaksi piti poistaa känsä jalkapöydänluun pään päällä. Bobin ollessa edelleen hereillä Reilly irrotti pienellä sähkösahalla palan luuta. Potilaalla oli nyt toki korvissaan kuulosuojaimet. Tohtori poisti jalkapöydänluun pään ja kokonaisen varpaan. Pari jännettäkin piti leikata poikki työn kuluessa.
Ja seuraavaksi tohtori Reilly poisti känsän.
Ja viimeisenä oli vuorossa toimenpiteessä syntyneen pitkänomaisen haavan sulkeminen.
Tämän jälkeen vielä laitettiin siteet paikoilleen.
Bobbi oli tietävä Reillyn mukaan muutamassa viikossa, oliko leikkaus onnistunut. Eli palaavatko känsät vaiko eivät.
Ja sitten oli vielä Drew-niminen potilas, joka oli tulossa Kennyn vastaanotolle.
Drewllä oli jalassa ongelma. Hänen mielestään se oli ruma ja nolostuttava. Hänen vaimonsa oli kuvaillut sitä kavioksi.
Drew kuvasi Kennylle ihonsa oleva todella kuiva, etenkin päkiöissä, kantapäissä ja sivuilla. Halkeamat olivat kivuliaita, ja käveleminen oli vaikeaa.
Drewlle juoksentelu ja hänen kaksivuotiaan lapsensa jahtaaminen oli vaikeaa. Hän haluaisi voida pysyä lapsensa vauhdissa. Drew halusi voida olla aktiivinen isä pikkuisensa kanssa.
Kenny totesi potilaansa jalassa olevan paljon syviä halkeamia. Ne saattoivat olla kivuliaitakin.
Kenny totesi hilseilevää ihoa olevan myös paljon. Hän sanoi ihmisten jalkapohjiin tulevan usein kuivaa paksua ihoa kävelemisen vuoksi mutta että Drewn jalat erosivat toisistaan siinä suhteessa, että toisessa ei ollut vaivoja.
Kenny totesi Drewllä olevan sieni-infektio, joka oli pahentamassa jalan tilannetta. Myös jalan kynnet olivat alkamassa paksuuntua.
Drewstä oli helpotus saada tietää, mistä oli kyse.
Tohtori Kenny totesi potilaalleen, että ensinnäkin kengät ilman sukkia ovat aina huono idea. Kaikkien jalat hikoilevat. Kengät ovat pimeä, lämmin paikka, ja siellä sienet kasvavat. Hän totesi potilaalleen, että siksi kannattaa käyttää sukkia kenkien kanssa. Kenkiä käyttäessä muuten infektio voi myös tulla takaisin ja paheta. Infektio saattaisi myös kulkeutua toiseen, terveeseen jalkaan.
Nyt oli sitten aika poistaa kuollutta ihoa, jotta päästäisiin eroon halkeamista.
Kenny kertoi Drewlle myöskin määräävänsä sienilääkevoidetta ja kosteuttavaa voidetta. Kynnet voi hoitaa itsehoitovalmisteella.
Seuraavaksi Kennyn assistentti, naispuolinen henkilö nimeltä Quinn purjehti sisään.
Ensin Kenny suihkutti antiseptistä ainetta Drewn jalkaan ihon kostuttamiseksi. Tämän jälkeen Quinn ojeksi Kennylle leikkausveitsen.
Tohtori höyläsi sillä osan huonosta ihosta pois. Ihon höylääminen tuntui Kennystä hankalalta sen kovuuden vuoksi. Sitä oli myös paljon. Se tarttui kiinni veitseen.
Kenny käytti seuraavaksi hiomakonetta työn viimeistelemiseksi. Potilas huomasi tässä vaiheessa käsiteltävissä kohdissa olevan jo tuntoa.
Lopuksi Kenny käytti tavallista viilaa viimeistelläkseen hoidon.
Tämän jälkeen tohtori kehotti Drewtä hankkimaan viiloja tai hohkakiveä ja viilaamaan jatkossa itse paksuuntuneita kohtia pienemmäksi. Jos potilas tekisi tätä säännöllisesti, niin ylimääräistä ihoa ei kertyisi.
Kenny vielä levitti alueille sienilääkevoidetta. Hän kehotti potilasta levittämään sitä jalalleen, vaihtamaan kenkiä, käyttämään sukkia ja kuivaamaan jalkansa.
Kosteutus viilaamisen ohella auttaisi ehkäisemään halkeamien muodostumista.
Tohtori Kenny vielä silotti ja leikkasi Drewn varpaankynsiä.
Ja sitten Drewn oli määrä katsoa jalkaansa. Hänestä toinen jalka oli nyt entinen huono jalka. Hän oli täysin innoissaan. "Pieniä viivoja kanjonien sijaan."
Aaron palasi vielä klinikalle mikroaaltokäsittelyä varten.
Hän kertoi kovettumien melko lailla jo palanneen.
Marion poisti huonoa kudosta. Toimenpide myöskin auttaisi mikroaaltoja tunkeutumaan syvemmälle terveessä kudoksessa.
Marion kertoi kameralle mikroaaltohoidon olevan uusi hoito, jonka lääketieteellisiä vaikutuksia vielä kovasti tutkitaan. Se ei pienennä kovettumia mutta tuhoaa hermot niiden alla. Jos hermopäätteet kovettuman alla eivät ole herkkiä, kipua ei ole.
Mutta Aaronin ruumis oli melko herkkä mikroaalloille. Kipua syntyi. Aaronista se oli kuin että pistettäisiin neulalla ja ruiskutettaisiin vähän kuumaa vettä samalla.
Pitkällinen hoito suoritettiin kuitenkin loppuun. Potilas saattoi tarrata sen aikana tuoliinsa.
Marion sanoi Aaronille, ettei tämän kannata sinä päivänä tehdä paljoa asioita. Hän kehotti potilastaan lepäämään ja katsomaan seuraavana päivänä, kuinka voi.
Tohtori kertoi potilaalleen, että jotkut käyvät mikroaaltohoidossa kahden viikon välein, kun taas toiset vain kerran vuodessa.
Craig voi kolme kuukautta kynsien poiston jälkeen hyvin. Infektiosta ei ole ollut merkkejä. Varpaankynnet, varsinkin pienimmät, olivat ehtineet kasvaa jo pitkälle takaisin, ja ne näyttivät kaikki normaaleilta.
Craig saattoi nyt käyttää normaaleja kenkiä, eikä kipuja enää ollut.
Potilas oli aikeissa ruveta ostamaan hääkenkiä. Marion toivotti hyviä häitä.
Bobbi ja poikansa Aaron tulivat käymään vielä klinikalla kahdestaan.
Aaron joutui toteamaan Marionille, että loppujen lopuksi mikroaallot eivät olleet olleet niin tehokkaita kuin oli toivottu.
Marion tarkasti hänen jalkansa. Palmoplantaariset keratoosit olivat yhä paikoillaan ja melko paksujakin. Kivut olivat myös palanneet.
Tohtori Marion mainitsi vielä lääketieteen kehittymisen ja kertoi olevansa iloinen, että Aaron oli valmis kokeilemaan uusia hoitoja, joita tulevaisuudessa oli todennäköisesti odotettavissa lisää.
Äitinsä Bobbi kykeni taas jossain määrin kävelemään, vaikkakaan ei kovin pitkälle.
Hänellä oli mennyt leikkaukseen jälkeen mainiosti. Hän oli saanut sekä sukat että kengät jalkaan. Hän sanoi elämänsä muuttuneen täysin.
Vaikutus oli suuri naisen mielialalle. Se vaikutti seisomiseen. Se vaikutti käyttäytymiseen.
Hiukan rupia oli jäljellä, mutta Bobbin jalat näyttivät melko hyviltä.
Hän kertoi, että kivut eivät ole enää läheskään yhtä pahoja kuin aikaisemmin.
Marion totesi tohtori Reillyn tehneen erinomaista työtä.
Bobbin oli määrä vielä tavata parin kuukauden päästä tohtori Reilly uudestaan, jotta nähtäisiin, missä todella mennään. Jos amputoidun varpaan jalka voi paremmin, niin sama operaatio tehdään myös toiselle jalalle.
